(På svenska, skrolla ner)
Tänään 12 elokuuta 2016 täyttää minun rakas poikani Justus 20 vuotta! Suuret onnittelut sinne taivaaseen! Juhlimme sinua täällä maan päällä emmekä unohda sinua koskaan! Ikävöimme ja rakastamme sinua. Otamme ehtoollista illalla, sillä tiedämme sen taivaallisen merkityksen: Taivaallinen perheemme on salatulla tavalla mukana ehtoollisessa. Olet aivan varmasti tietoinen tästä yhteysateriastamme.
Muistelemme ikuista liittoa, jonka Jeesus teki Isän kanssa meidän hyväksemme. Muistelen myös liittoa, jonka tein sinun kanssasi, rakas Justus!
Olin jo ennen Justuksen taivaaseen menoa tuttava masennuksen kanssa. Muistan, kun poikieni ollessa pieniä en jaksanut olla riittävästi läsnä heidän kanssaan oman ahdistavan olon takia. Rakastin poikiani, mutta en mitenkään osannut tuoda sitä ilmi. Olin huolestunut omasta tilastani ja kannoin siitä syyllisyyttä. Pelata kyllä jaksoin. Ja sitä me kyllä harrastimme poikien kanssa. Siunatut pallopelit! Vieläkin, kun ajattelen erilaisia palloja, syntyy liikettä korvieni välissä, joka siirtyy joskus jopa jalkoihin.
Olin ja olen siunattu aivan huippuystävillä. Erääällä ystävälläni oli myös kolme poikaa ja hän priorisoi omat poikansa tärkeimmäksi asiakseen omassa elämässään - Jumalan ja vaimon jälkeen. Kuinka hän auttoikaan minua, kun en itse ollut kykenevä läsnäolemiseen: "Tehdään liitto poikiemme kanssa! Järjestetään kouluun lähtemisen siirtymisriitti poikiemme kanssa!"
Niinpä näinä vuosina olen tehnyt liiton kaikkien poikieni kanssa. Liitto oli sellainen, että menimme metsään tai johonkin maisemallisesti hienoon paikkaan kunkin pojan kanssa vuorollaan. Lupasimme siellä siunata toisiamme koko loppuiän, vaikka olisimmekin asioista täysin eri mieltä. Siunasin poikani kättenpäällepanemisella rukoillen Jeesuksen nimessä. Sitten oli pojan vuoro siunata minua. Liiton merkiksi annoin pojilleni linkkarin, johon oli kaiverrettu pojan nimi! Ihanimpia hetkiä elämässäni! Liitto on voimassa edelleenkin. Linkkarin kaiverrus todistaa sen! Ei edes kuolema voi rikkoa liittoa. Poika teki liiton Iskän kanssa!
Istuin viime kesänä itkien Justuksen liittopaikalla. Kiitin Isää, että poikani on kotona, mutta huusin taivaaseen päin ikävääni: "Justus on sinun poikasi, mutta hän on myös MINUN poikani! Liitto kestää läpi kuoleman. Minulla on ikävä liittokumppaniani. Haluaisin jo nähdä hänet!"Taivas oli ihan hiljaa. Syvä rauha lepäsi kuitenkin ilmapiirissä.
Vanhan testamentin aikana eri heimot tekivät liittoja keskenään esimerkiksi niin, että halkaisivat eläimiä kahtia. Eläimen puolikkaat asetettiin erilleen toisistaan ja heimojen johtajat marssivat juhlallisesti miekkojensa kanssa halkaistujen eläinten keskeltä huutaen suurin piirtein näin: "Kaikki, mikä kuuluu meille, kuuluu myös liittoheimolle. Jos liittoheimomme joutuu taisteluun, lupaamme puolustaa heitä. Jos me rikomme tämän liiton, niin tehtäköön meille samoin kuin näille eläimille!"
Tuo eläinten halkaisemisen tapa oli taustana sille, kun Jumala Isä halusi tehdä liiton Aabrahamin kanssa. Aabraham halkaisi eläimet kahtia ja ajatteli varmaan marssia eläinten läpi huutaen liiton ehtoja. Kyllähän Jumala tiesi ettei Aabraham kyennyt pitämään littoa ja varmaan vartin päästä liiton muodostamisen jälkeen Aabraham poloinen täytyisi halkaista kahtia. Niinpä Jumala vaivutti liittohetkellä Aabrahamin syvään uneen ja liikkui itse Aabrahamin puolesta eläinpalojen välistä!
Isä teki siis liiton itsensä kanssa, mutta se liitto luettiin Aabrahamin tekemäksi! Tätä tarkoittaa huikea veriliitto. "Halkaisuliitto" oli vain esikuvaa paljon suuremmasta. Jumala itse tuli Jeesuksessa maailmaan ja sovitti maailman itsensä kanssa. Kaikki, jotka tulevat Kristukseen saavat samaistua 100%:sti tuohon liittoon: Isä katsoo tehneensä ikuisen liiton ihmisen kanssa. Se, mitä tapahtui Jeesukselle, on tapahtunut minulle, koska olen Kristuksessa!!
Koska Kristus on ylösnoussut, niin minäkin olen ylösnoussut! Jos Kristus ei olisi ylösnoussut, niin "kaikki Kristuksessa nukkuneet olisivat kadotettuja." (1Kor 15:18) Mikä samaistuminen liittoon! Liitto on voimassa edelleenkin niille, jotka haluavat solmia tuon liiton. Uuden testamentin "kaiverrus" todistaa sen eikä edes kuolema voi rikkoa liittoa. Poika on tehnyt liiton Iskän kanssa!
Muistelen tänään isien ja poikien liittoja suurella haikeudella ja kunnioituksella. Jälleennäkemisen uskossa ja toivossa.
"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan ja Hän uskoi meille sovituksen sanan." (2 Kor 5:19)
"Tämä on minun ruumiini, joka muretaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni!
Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni!"
(1Kor 11:24-25)
---
Förbund med Fadern
Vi minns och tänker på det eviga förbundet som Jesus gjorde med Fadern för vår skull. Jag minns och tänker även på förbundet som jag gjorde tillsammans med dig, älskade Justus!
Jag var redan innan Justus himmelsfärd bekantat mig med depressionen och ångesten. Jag minns när mina söner var små så orkade jag inte vara tillräckligt närvarande tillsammans med dem på grund av hur jag mådde. Jag älskade mina söner, men jag kunder inte på något sätt visa det. Jag var orolig över min egen situation och på grund av det bar jag skuld. Jag orkade spela och sporta. Det höll vi på med mycket med grabbarna. Välsignade bollsporter! Även idag när jag tänker på olika form av sportbollar börjar det födas rörelse mellan mina öron och även i mina ben och fötter. Det blir jag taggad av!
Så jag har gått in i förbund med alla mina söner. Förbundet gick så att vi gick till skogen eller till något annat ställe som hade vacker utsikt, med en son i var sin tur. Vi lovade att välsigna varandra resten av vårt liv, även om vi inte skulle hålla med om alla saker och inte komma överens. Jag välsignade mina söner med handpåläggning och bad i Jesu namn. Då var sönernas tur att välsigna mig. Som förbundsmärke gav jag alla mina söner en fickkniv där deras namn var ingraverade! Några utav mina bästa stunder i mitt liv! Förbundet gäller fortfarande! Graveringen i fickkniven bevisar det! Inte ens död kan bryta ett förbund. Sonen gjorde förbund med sin Pappa!
Förra sommaren satt jag och grät vid min och Justus förbundsplats. Jag tackade Fadern att min son är hemma men ropade samtidigt i min längtan till himlen: "Justus än din son, men han är också MIN son! Ett förbund håller genom döden! Jag saknar min förbundskompanjon! Jag vill träffa honom!"
Himlen var helt tyst. En djup frid vilade i atmosfären.
Tiden då gamla testamentet var skriven gick olika folkstammar in i förbund med varandra. Ett exempel på hur de gjorde det var att de halverade ett djur, lade dem isär från varandra och stammarnas ledare gick högtidligt emellan med sina svärd ropandes: "Allt som tillhör oss, tillhör även stammen som vi går in i förbund med. Om de hamnar i krig, vi lovar att hjälpa. Om vi bryter förbundet, låt oss hända på samma sätt som till dessa djur!"
Att halvera djur mitt itu var en förberedande händelse till när Gud skulle gå in i förbund med Abraham. Abraham särade på djuren och tänkte säkert gå igenom dem ropandes ett gäng förbundsramsor. Såklart visste Gud att Abraham inte kunde hålla förbundet och säkert efter en kvart skulle Abraham behövas delas mitt itu. Så Gud sövde ner Abraham till djup sömn och själv gick igenom djurbitarna i Abrahams ställe!
Fadern gick i förbund med sig själv, men det räknades som om det var Abraham som gjorde det! Det är det här som är det otroliga blodsförbundet! "Splittringsförbundet" var bara en bild av något större som skulle komma! Gud själv kom till gjorden i Jesus och försonade världen med sig själv. Alla som kommer till Kristus får identifiera sig med det förbundet till 100%! Fadern ser att han har gått in i förbund med människan. Det som hände med Jesus har också hänt mig, eftersom jag är i Kristus!
Eftersom Jesus är uppstånden är också jag uppstånden! Om inte Jesus hade uppstått,"Då har också de som insomnat i Kristus gått förlorade" (1Kor 15:18) Vilken identifiering med förbundet! Förbundet gäller fortfarande för de som vill ansluta sig till det. Nya testamentets "gravering" bekräftar det och inte ens död kan bryta förbundet. Sonen har gått in i förbund med Fadern!
Idag minns jag och tänker på fädernas och sönernas förbund med sorg och respekt. I tron och hoppet om att vi ska träffas igen.
"Ty Gud var i Kristus och försonade världen med sig själv. Han tillräknade inte människorna deras överträdelser, och han har anförtrott åt oss försoningens ord" (2 Kor 5:19)
"Detta är min kropp, som är utgiven för er. Gör detta till minne av mig." På samma sätt tog han bägaren efter måltiden och sade:"Denna bägare är det nya förbundet i mitt blod. Så ofta ni dricker av den, gör det till minne av mig"
(1Kor 11:24-25)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti