Kuolema - nihkeä kaveri ja nöyrä palvelija! - Döden - en otrevlig besökare och en ödmjuk tjänare!

(På svenska - skrolla ner)

Eräältä ateistilta kysyttiin, mihin hän uskoo. Hän vastasi: "Kuolemaan!" Kaikkein fiksuin, älykkäin, kaunein, mahtavin ja voimakkainkin kuolee. Obama, Putin, Messi, Ibrahimovich ja Selänne kuolevat. Muslimit, hindut, buddhalaiset ja kristityt kuolevat. Homot ja heterot kuolevat. Kuolemaa ei kiinnosta, millaiset mielipiteet tiedemiehillä on siitä. Kuolemaa ei saada positiivisella meditaatiolla tai kansanäänestyksellä kumottua. Se piutpaut välittää  tasa-arvoisesta avioliittolaista tai lakialoitteista, joilla todettaisiin, että kuolemaa ei ole. Se on todella nihkeä kaveri. 


"Samoin kuin ihmiselle on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio." (Hepr. 9:27)
 
Kuolema esiteltiin ensimmäistä kertaa Aadamille ja Eevalle heti luomiskertomuksen jälkeen. Tuo tympeä tyyppi oli alun perin täysin vaaraton, voimaton ja täysin valtaa oleva. Jos ihminen hylkäisi rakkausyhteytensä Isään ja valitsisi mielummin synnin (=kapinan) niin kuin paholainen oli tehnyt aiemmin, kuolema aktivoitusi.

Jumala antoi täyden vapauden valita. Sellaista on rakkaus. Jumala antoi ihmisen valita synnin tai rakkausyhteyden kanssaan.  Synnin takia kuolema aktivoitui. Isä ei kuitenkan koskaan lakannut rakastamasta lapsiaan. Jumala suri varmasti suuresti kun Hänen Henkensä joutui eroamaan oman lapsensa hengestä. Ja me kaikki ihmiset olemme nyt tässä samassa sopassa. Voimme selkeästi nähdä, että Jumala EI halunnut kuoleman aktivoituvan. Ihminen vapautti nihkeän kaverin maailmaan.

Ihmisen osaksi tuli myös ruumiin kuolema, jossa henki eroaa ruumiista sen kuollessa. Kuoleman olemus onkin Raamatun alkutekstien mukaan ERO. Sen sivutuotteena tulivat pelko, häpeä ja sairaudet osaksemme.

"Niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin (=ihmisen kapinan) kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet!" (Room 5:12)

Joskus näyttää siltä, että kuolema tulee silloin, kun sitä huvittaa. Justuksen kohdalla näytti juuri siltä! Poikani viimeinen henkäys ajassa oli hänen ensimmäinen henkäyksensä ajattomuudessa. Kuolemassa meidät hakee hän, joka meidät omistaa. Sisäisen ihmisemme valtaoikeus on hänellä, kenen käsiin olemme elämämme jättäneet. Jeesus sanoi ristillä juutalaisten lasten iltarukouksen: "Isä, Sinun käsiisi annan henkeni!"

Kuoleman olemuksen totaalinen muutos tapahtui Golgatalla 2000 vuotta sitten! Ihmisen synnin vetämänä kuolema oli tullut osaksemme. Nyt ihmisen (Jeesuksen) synnittömyyden tähden kuolema menetti valtansa Jeesuksessa. Ikuinen uhri! Jeesus edusti Isän edessä ihmistä ja "teki ihmisen yhdellä ainoalla uhrilla täydelliseksi ainiaaksi!  (Hepr 10:14). Ei hyvä tavaton! Ylösnousemus oli viimeinen niitti kuoleman ja myös paholaisen arkkuun! Paholaisella ei ole enää kuolema vallassaan! "Jeesus kuolemalla kukisti myös sen, jolla oli kuolema hallussaan, se on saatanan! (Hepr 2:14) Nyt Jeesus voi sanoa kuolemalle: "Käy hakemassa minun omani kotiin!" Ja kuolema tottelee nöyrästi Voittajaansa! 



Isä on kuitenkin tympääntynyt kuolemaan. Hän on päättänyt heittää nihkeän kaverin yhdessä Paholaisen ja Tuonelan kanssa maailmankaikkeuden kauheimpaan paikkaan aikojen lopulla. Jeesuksen opetuslapsi Johannes sai katsella näyssä jo etukäteen, mitä tulee tapahtumaan:
"Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen." (Ilm 20:14)

Justus varmaan yllättyi itsekin, kun kuolema tuli niin yhtäkkiä. Varmaan hän vähän hölmistyneenä ihmetteli, kun hän onnettomuushetkellä lähti pois kehostaan ja kohtasi Jeesuksen siirtyen yhtäkkiä näkymättömään maailmaan. Nihkeällä kaverilla ei kuitenkaan ollut valtaa Justukseen, koska Jeesus oli Justuksessa ja Justus Jeesuksessa! Niinpä kuoleman ainoa tehtävä oli hakea Justus kotiin! Meille tänne jääville nihkeän kaverin vierailu oli hirveä tragedia, tappio ja menetys, mutta Justukselle se oli voitto. Apostoli Paavali sanoi: "Elämä on minulle Kristus ja kuolema voitto! (Fil 1:21) 

Ihmeellistä tässä on se, että kaikille ihmisille tarjotaan voitto nihkeästä kaverista vain sanomalla "kyllä" Jeesukselle. Silloin sielumme omistusoikeus on Jeesuksella ja Hän tulee varmasti hakemaan meidät kotiin, olipa elämämme sitten lyhyt tai pitkä tässä ajassa. Samalla erossa oleva henkemme yhdistyy takaisin Jumalan Henkeen. Silloin on myös samantekevää, miten siirtymisemme kotiin tapahtuu, koska kuolema toimii Iskän nöyränä palvelijana! Yes! Nihkeä kaveri on todella voitettu!

---

Döden - en otrevlig besökare och en ödmjuk tjänare!

En gång frågade man en ateist, vad denna person trodde på. Han svarade: "Jag tror på döden!" De allra smartaste, vackraste och starkaste kommer att dö. Obama, Putin, Messi, Zlatan och Selänne kommer att dö. Muslimer, hinduer, buddhister och kristna kommer att dö. Homosexuella och heterosexuella kommer att dö. Döden bryr sig inte om vad vetenskapsmän har för åsikter om den. Inte heller kan meditationer eller folkomröstningar upphäva döden. Döden skulle inte ens bry sig även om vi skulle stifta en lag att den inte finns. Döden är en riktig otrevlig grej. 


"Och liksom det är bestämt om människan att hon en gång skall dö och sedan dömas." 
(Hebr. 9:27)
 
Döden presenterades för första gången för Adam och Eva direkt efter skapelsen. Döden var då något helt ofarligt, kraftlöst och helt utan makt. Om människan skulle avsluta sitt kärleksförhållande med Fadern och hellre välja synden (= uppror), så som djävulen hade gjort, skulle döden aktiveras. 

Gud gav oss total frihet att få välja. Det är det som är kärlek. Gud gav människan möjligheten att välja synden eller Honom. På grund av synden aktiverades döden. Fadern slutade dock aldrig älska sina barn. Gud sörjde säkert oerhört mycket när Hans Ande blev tvungen att separera från sina barn. Och nu är vi alla i denna samma eländiga soppa. Vi kan tydligt se att Fadern INTE ville att döden skulle aktiveras. Det var människan som öppnade dörren för döden att komma in i världen. 

För vår del kom också den fysiska döden, där vår ande separerar från kroppen när den dör. Det döden betyder enligt Bibelns grundtexter är SEPARATION. Dess biprodukt blev rädsla, skam och sjukdomar.


"Genom en enda människa kom synden (=människans uppror) in i världen och genom synden döden, och så kom döden över alla människor, eftersom alla hade syndat!" (Rom 5:12)

Ibland ser det ut som om att döden kommer lite när den har lust. I Justus fall var det precis så! Min sons sista andetag i denna tid var hans första andetag i det tidlösa. När vi dör, så är det den som äger oss som också hämtar oss härifrån! Ägorätten till vårt innersta har den, som vi har överlämnat våra liv till. Jesus sade på korset, som judarna ber med sina barn: "Fader, i dina händer överlämnar jag min ande!"

En total förändring på detta hände på Golgata för ungefär 2000 år sedan! På grund av synden, som människan själv hade valt, hade döden blivit en del av oss. Men nu kunde ett syndfritt offer (Jesus) ta bort all makt från döden. Ett evigt offer! Jesus stod sedan framför Fadern och representerade hela mänskligheten och: "Genom ett enda offer har han för alla tider gjort dem som helgas fullkomliga! (Hebr 10:14)
Wow, helt otroligt! Uppståndelsen blev då den sista spiken på döden och på djävulens kista! Djävulen har inte längre döden i sin makt! "Jesus genom sin död skulle göra den maktlös som hade döden i sitt våld, det vill säga djävulen!" (Hebr 2:14) Nu kan Jesus säga till döden: "Gå och hämta hem mina egna!" Och döden lyder då ödmjukt sin Besegrare!




Döden är ändå inte något som Fadern gillar. Han har bestämt sig att kasta döden tillsammans med djävulen till universums mest fruktansvärda plats när tiden drar mot sitt slut. Johannes, en av Jesu lärjungar, fick se detta redan i förtid, vad som skall hända:  
"Döden och helvetet kastades i eldsjön." (Upp 20:14)

Justus blev säkert själv förvånad över att döden kom så plötsligt. Säkert var han förvånad när han lämnade sin egen kropp och träffade Jesus medan han förflyttades till det osynliga. Döden hade inte längre makt över Justus, för att Jesus var i Justus och Justus var i Jesus! Alltså gjorde döden sin uppgift som den skulle göra, att hämta hem Justus! För oss som blev kvar här var ju besöket av döden en tragedi och en förlust, men för Justus var det en seger. Aposteln Paulus sade:
"Ty för mig är livet Kristus och döden en vinst! (Fil 1:21)

Det otroligt fantastiska är att segern från döden står redan serverat för vem som helst som bara säger "JA" till Jesus. Då äger Jesus oss och då är det HAN som kommer och hämtar oss, oavsett om livet här på jorden blir kort eller långt. Då spelar det inte heller någon roll på vilket sätt vi åker hem, eftersom döden fungerar som Faderns ödmjuka tjänare!
YES! Döden är sannerligen besegrad!