(På svenska, skrolla ner)
"Ei ihmisen elämän pituus ole tärkeintä, vaan että hän täyttää sen tehtävän, mitä varten hänet on luotu!" huudahti pastori Myles Munroe tv-haastattelussa hieman ennen kuolemaansa johtanutta lento-onnettomuutta. "Suurinta johtajuutta on se, mitä tapahtuu jälkeesi!" Pastori suorastaan hihkui ilosta tuossa ohjelmassa. Aivan kuin hän jo näki Isän odottamassa syli avoimena ja sanovan hänelle: "Aika on tulla kotiin. Tehtävä suoritettu, rakas poikani!"
Riistaveden pieni evankelista, Jussi Havukainen, tunnettiin siitä, kuinka hän kertoi ihmisille Jeesuksesta ja taivaasta hyvin voimallisella tavalla. Tämä pieni poika rakasti ihmisiä, joita tämä maailma ei rakastanut. Pojalla oli aina Jeesuksesta kertovia traktaatteja mukanaan. Niitä hän jakoi ihmisille, joiden hän sydämessään ajatteli reagoivan Jumalan kutsuun. Jussi hukkui tapaturmaisesti 8- vuotiaana. Hänen traktaattilaukkunsa löydettiin aivan tyhjänä. Viimeinenkin lappunen oli jaettu. Kaksi vuotta aiemmin hänen vanhemmilleen oli profetoitu: "Tällä lapsella on alttiuden kengät, mutta hänen evankelioimisaikansa on lyhyt!" Aika oli mennä kotiin. Tehtävä oli nyt suoritettu.
Jeesuskaan ei elänyt pitkää elämää. Hieman yli kolmekymppisenä Jeesus sanoi: "Se on täytetty!" (Joh 19:30) Jeesus teki sen, mitä varten hän oli syntynytkin tänne maailmaan: Koko maailman synnit sovitettiin, ihmisen hurja lunastushinta maksettiin ja kuolema voitettiin! Ihmislapselle avattiin tie Isä Jumalan syliin! Isä varmasti sanoi Jeesukselle: "Tehtävä suoritettu, rakas poikani!"
Eräs saarnamies vietiin näyssä taivaan portille. Hänet tunnettiin melko kovasanaisista teksteistään ja ehkäpä jopa kovasydämisyydestään. Enkeli esitteli hänelle taivaaseen menevän naisen, joka oli ollut vaikeasti vammainen koko elämänsä ajan. Koko taivas tunsi tämän naisen, koska tämä oli niin rakastanut Jumalaa ja toisia ihmisiä. Saarnamiestä ei tunnettu. Hänet lähetettiin takaisin opettelemaan rakastamista. Aika ei ollut vielä tulla kotiin. Tehtävää ei oltu vielä suoritettu.
Olen aivan varma, jos täällä maan päällä olisi ollut vielä jotakin, mikä Justuksella olisi jäänyt kesken tekemättä, olisi hänet lähetetty takaisin. Kesällä hän sanoi: "Olen niin onnellinen tästä elämästä!" Aikaisempana päivänä ennen taivaaseen menoaan hän sanoi: "Iskä, minä en tarvitse mitään joululahjaa. Minulla on jo kaikki, mitä minä tarvitsen!" Niin valmis, tyytyväinen ja onnellinen poika.
Poikani kylvi ihanaa siementä hyvin erilaisiin ihmisiin: aitoutta, elämisen riemua, hassuttelua, rakkautta ja iloa. Eräällä nuorella kaverilla oli vaikea ajanjakso elämässään. Hän ennätti tavata vain muutaman kerran Justusta. Nyt hän pitää Justusta esikuvanaan. Hän itsekin ihmettelee omaa kiintymystään Justusta kohtaan. "Kaikki rakastivat häntä!" sanoi eräs Justuksen toinen ystävä. Yleensä isät jättävät pojilleen perinnön, mutta nyt poikani on jättänyt isälleen perinnön: "Rakasta kaikkia!"
Minua koskettaa veljeni tyttären Essin ja Justuksen välinen ystävyys. Justus ja Essi olivat samanikäisiä ja viettivät yhdessä lähes kaikki kesät ja loma-ajat. He olivat kuin sisko ja veli. Essi vieraili onnettomuuden jälkeen Ruotsissa ja tapasi suuren määrän Justuksen ruotsalaisia ystäviä. Nämä osoittivat suurta rakkautta Essiä kohtaan jo pelkästään sen takia, että he tiesivät Essin olleen Justukselle niin rakas. "Justus jätti minulle perinnön: Olen saanut uusia ystäviä Justuksen ystävistä! Kiitos, rakas Justus!" iloitsi Essi liikuttuneena.
Ihmettelen tätä poikani jättämää perintöä. En tiennyt, kuinka rakastettu hän olikaan! Ei varmaan Justuskaan tiennyt, kuinka ihmiset häntä ihastelivat. Hän vain oli oma itsensä. Hautajaisissa usea Justuksen ystävä kävi sanomassa arkun vierellä: "Sinä olit minun paras kaverini!" Kunnioitan suuresti Justusta ja huudan taivaaseen: "Kiitos ihanasta perinnöstäsi! Tehtäväsi on suoritettu, rakas poikani! Olen niin ylpeä sinusta!"
---
Uppdraget slutfört, min kära son!
"Inte är människans livslängd det viktigaste, utan slutförandet av den uppgift som hon är kallad att göra här på jorden!" utbrast pastor Myles Monroe under en tv-intervju bara en kort tid innan han dog i en flygkrasch. "Den största delen i ditt ledarskap är att se till vad som blir kvar efter dig när du avgår!" Pastorn var så fylld av glädje när han sa dessa ord under programmet. Som om han redan såg Pappas öppna famn och hörde Honom säga uppe i himlen: "Dags att komma hem. Du har slutfört ditt uppdrag, min kära son!"
En liten evangelistpojke från Riistavesi, Jussi Havukainen, var känd för att han berättade om Jesus till människor och berättade om himlen på ett kraftfullt sätt. Denna lilla pojke älskade människor som den här världen inte älskade. Pojken hade alltid med sig traktater som handlade om Jesus. Till varje människa som han upplevde vara kallad av Gud, delade han ut dessa traktater. Men Jussi drunknade och dog när han var bara 8 år gammal. Hans traktatväska hittades, men helt tom. Även den sista lappen om Jesus var utdelad. Två år innan olyckan hade det profeterats till föräldrarna: "Detta lilla barn har beredvillighetens skor, men hans evangelisationstid är kort!" Det var dags att komma hem. Uppdraget var slutfört.
Inte levde ens Jesus ett långt liv här på jorden. Ungefär i 30 årsåldern sade Jesus på korset: "Det är fullbordat!" (Joh 19:30) Jesus gjorde precis det som Han skulle göra här på jorden, precis det som Han var född till att göra. Människan friköptes med Hans blod och döden och synden besegrades! Vägen till Pappas öppna famn öppnades för människorna! Fadern säkert sa till Jesus: "Uppdraget slutfört, min kära son!"
En predikant fick se en syn där han togs upp till himlen. Han var känd för hans hårda uttryck i hans predikningar och hans så kallade "hårda hjärta". En ängel presenterade honom en kvinna som kom till himlen. Hela hennes liv på jorden hade denna kvinna varit utvecklingsstörd. Hela himlen kände dock henne, eftersom hon hade verkligen älskat Gud och älskat andra människor. Men denna predikant var inte känd i himlen. Då skickades han tillbaka till jorden för att han skulle lära sig att älska. Det var inte dags att komma hem än. Uppdraget var inte slutfört än.
Jag är helt säker på att Justus skulle ha skickats tillbaka hit på jorden ifall det var något som han inte hade slutfört eller hunnit klart. I somras sade han: "Jag är så lycklig för mitt liv!" Och bara en dag innan hans himmelska födelsedag sade han: "Pappa, jag behöver inte en enda julklapp. Jag har redan allt jag behöver!" Så redo, så nöjd, så lycklig kille.
Min son sådde underbara frön i andra människor: genuinitet, livsglädje, skojande, kärlek...
En ung kille hade en tuff period i sitt liv. Han hann träffa Justus bara några få gånger. Nu har han Justus som sin förebild. Han själv förvånar sig över det. "Alla älskade honom" sa en annan kompis till Justus. Vanligtvis är det pappor som lämnar ett arv till sina söner, men nu har min son lämnat efter sig ett arv till mig, till sin pappa: "Att älska alla människor!"
Vänskapen mellan min brorsdotter Essi och Justus verkligen rör mitt hjärta. Justus och Essi var lika gamla och spenderade nästan alla somrar och semestertider tillsammans. De två var som syster och bror. Efter olyckan kom Essi till en resa till Sverige och fick träffa massor av Justus svenska vänner. Dessa visade stor kärlek gentemot Essi bara för att de visste hur kär och viktig Justus var för henne. "Justus lämnade mig ett arv: Jag har fått bli vän med Justus underbara vänner! Tack, kära Justus!" sade hon med ett rört och glatt hjärta.
Jag förundras över detta arv som min son har lämnat efter sig. Jag visste inte hur älskad han var! Jag tror inte på att ens Justus visste hur folket beundrade honom. Han var alltid bara sig själv. Under minnesstunden var det många av Justus vänner som sade vid kistan: "Du var min bästa vän!"
Jag respekterar min son starkt och nu ropar jag upp till himlen: "Tack för det underbara arvet! Ditt uppdrag är nu slutfört, min kära son! Jag är så stolt över dig!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti