Hyvää syntymäpäivää, rakas Justus! Oli niin ihanaa, kun synnyit. Mikä rakkauden päivä! Muistan tämän päivän, kun isoveljiesi kanssa tulimme sinua katsomaan synnytysosastolle. Miten me kaikki ihailimme ja rakastimme sinua! Olit taivaan lahja!
"Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän Sinua siitä!"( Ps 139:14 )
Olit aina perheemme ilopilleri. Sinun nukuttamisesikin oli niin hauskaa. Katselimme toisiamme aina silmiin pitkään ja hymyilimme toisillemme. Juuri, kun näytti siltä, että nukahdat, käännyitkin katsomaan minua ja sanoit: "Lissää kombri!" (="Siunaa minua vielä kerran!") Halusit taas halata, rukoilla ja laulaa kovalla äänellä saman iltalaulumme. Nauroimme molemmat eikä nukuttamisesta tullut mitään.
"Älkää estäkö lapsia tulemasta Minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta!" (Matt 19:14)
Mikä ihana terapeutti sinä olitkaan masennukseen taipuvaiselle sielulleni. Lapsuuden muistokirjastasi löytyi kirjoittamani teksti: "Iltaisin makasit rintani päällä ja me katseltiin toisiamme, rupateltiin ja naurettiin. Masennus lähti pois jo pelkästään sillä, että ajattelin sinua!" Jeesuksenkin mieli ilahtui pelkästä ihmislapsen katselemisesta:
"Ja ihastukseni olivat ihmislapset!" (Snl 8:31)
Kuinka rakastettu sinä olitkaan! Ihmiset vain ihastelivat ja rakastivat sinua kaikkialla. Kun kasvoit aikuiseksi, niin näytti siltä, että sinua rakastetaan vieläkin enemmän. Sinun oma rakkautesi ihmisiä kohtaan, erikoisesti säälisi kärsiviä kohtaan oli niin koskettavaa. Sydämesi puhtaus, vilpittömyytesi, ilmiömäinen temppuilusi, musiikkisi, härnäämisen taitosi, tanssitaitosi, mutkattomuutesi, palloilutaitosi, kykysi läheisyyteen sekä kykysi käsittämättömän hyvän ilmapiirin luomiseen toivat esille aidon pojan, jota ei voi olla rakastamatta.
Taivaaseen menosi jälkeen löysimme vielä ihmeellisiä salaisuuksia, joista kukaan meistä ei tiennyt. Ne olivat vain sinun ja Jeesuksen välisiä. Saimme esille kirjoituksiasi älypuhelimestasi. Siellä sinä kerroit rakkaudestasi, onnellisuudestasi ja riemustasi Jeesusta, sinun Herraasi kohtaan. Rakastit niin paljon elämää! Enää en ihmettele sitä, että taivas ei malttanut odottaa pitempään saadaksensa sinut kotiin. Ihailen sinua ja rakastan sinua Justus!
Hyvää syntymäpäivää, rakas poikani! Älä koskaan edes luule, että unohdamme sinut. Olet ajattomuudessa ja olemassaolon riemussa. Mitähän sinulle kuuluu juuri nyt? Juhlitaankohan sinua siellä tänään? Me ainakin juhlimme ja muistelemme sinua, vaikkakin vähän nihkeissä tunnelmissa.
Terveiset lähetettiin taivaaseen. Palasin mielessäni tähän hetkeen. Lähdin töihin ja opettajien kokoukseen. Poikani Juuso lähetti kesken kokouksen onnitteluviestin Justuksesta kännykkääni. Justus olisi nyt täysi-ikäinen. Kerroin opettajakollegoilleni asiasta ja silloin omaksi hämmästyksekseni sisältäni tulvahti mieletön suru ja ikävä. Purskahdin hallitsemattomaan itkuun. Mikä etuoikeus olla työyhteisössä, joka läsnäolollaan sallii surun tulla!
Suren ja ikävöin, mutta toivotan vielä kerran niin ihanalle ja rakkaalle pojalleni: "Hyvää syntymäpäivää!" Kiitos, kun saimme pitää sinua täällä yli 17 vuotta!
----
Grattis på födelsedagen, kära Justus!
Det är Justus födelsedag, 12 augusti. Så fort jag vaknade skrev jag grattis till Justus via facebook och skickade även gratulationer upp till himlen via bön.
Grattis på födelsedagen, kära Justus! Det var helt underbart när du föddes. Vilken kärleksfull dag! Jag minns när jag kom med dina storabröder till förlossningsavdelningen för att träffa och se på dig. Hur vi alla förundrades över dig och älskade dig! Du var en gåva från himlen!
"Jag är så underbart skapad. Ja, underbara är dina verk!"( Ps 139:14 )
Du har alltid varit vår familjs glädjespridare. Det var så roligt även när det var läggdags. Vi tittade på varandra i ögonen och log åt varandra. Precis då när det såg ut som om att du hade somnat, vände du dig mot mig och sade:
"Mera bön/välsigna mig mer!"
Du ville kramas igen, be och sjunga högt den sången som vi brukade sjunga innan vi skulle sova. Vi båda skrattade och det blev inget sovande...
"Välsigna Jesus våran mat, var alltid mitt ibland oss!" (direkt översatt från finska bordsbönen)
"Låt barnen komma till mig och hindra dem inte! Ty himmelriket tillhör sådana!" (Matt 19:14)
Vilken underbar terapeut du var för mig när jag var deprimerad. I din barndoms minnesbok hittade jag en text som jag hade skrivit:
"På kvällarna log du på mitt bröst och vi tittade på varandra, pratade och skrattade. Depression gick iväg bara för att jag tänkte på dig!!
På samma sätt förundras Jesus över sina barn.
"Jag gladdes över människorna!" (Snl 8:31)
Du var så älskad! Människorna bara förundrades över dig och älskade dig överallt. När du växte upp verkade som om att du var ännu mer älskad. Din egen kärlek för andra människor, speciellt för dem som lider och inte har det så bra, var så berörande.
Ditt hjärtats renhet, din uppriktighet, dina fenomenala tricks, din musik, din gåva att retas, gåva att dansa, din enkelhet, din bollkontroll, din gåva för närhet samt din otroliga gåva att skapa en god atmösfär bildar tillsammans en äkta kille som man inte kan låta bli att älska.
Efter du gick upp till himlen hittade vi några förunderliga hemligheter som ingen av oss visste innan. De var mellan dig och Jesus. Vi fick fram dina texter från din iphone. Där berättade du om din kärlek till Jesus och den friheten och glädjen som du har i Honom. Du älskade livet så mycket! Nu är jag inte längre förvånad att himlen inte kunde vänta längre för att få dig hem.
Jag förundras över dig och jag älskar dig Justus!
Grattis på födelsedagen, kära son! Tänk inte ens att vi skulle glömma bort dig. Du är i tidlösheten och fröjdas över att få existera. Undrar hur det går för dig där? Är det fest där uppe? Iallafall vi firar och minns dig, trots omständigheterna är lite tråkiga.
Vi skickade hälsningar till himlen. Jag kom tillbaka till denna stund från min tankar. Jag åkte till arbetet, till lärarmötet. Min son Juuso skickade ett grattismeddelande mitt i samlingen. Justus skulle nu varit myndig, 18 år. Jag berättade detta till mina kollegor och till min egen förvåning bubblade det ut en otrolig längtan och sorg från mitt inre. Jag brast ut i okontrollerad gråt. Men vilket privilegium att få jobba i ett arbetslag där man får vara sig själv och sörja om man behöver det.
Jag sörjer och jag saknar, men än en gång hälsar jag till min underbara och kära son Justus, dessa ord:
"Grattis på födelsedagen!" Tack att vi fick ha dig här över 17 år!
<3 On sanonta, että "ikävä on suloista surua", mutta tässä tapauksessa se on myös niin lohduttoman raastavaa. Mutta ei lohduttoman - sittenkään. Teillä on jälleennäkemisen toivo! Ja voi veljet sitä riemua sitten. Jaksa, Harri (ja Virpi).
VastaaPoistaMusta tuntuu niin pahalta kun luen tätä... itse vain 17vuotiaana oon käyny tässä vuoden aikana läpi todella suuren surutyön.. Lapsuudenystävä menehtyi kolarissa viimevuoden heinäkuussa ja sen jälkeen mummi kuoli sydänleikkauksessa.. Molemmat ihmiset mulle niin rakkaita ja on ollut mun elämässä koko tän ajan ja yhtäkkiä ne on poissa. Se on tosi raskasta. Oon mun perheen kanssa seurannut mun lapsuudenystävän perheen toipumista ja se ei oo helppoa ja ollaan parhaan mukaan yritetty tukea niiden perhettä. Surutyö on pitkä taival ja sen aikana mä löysin sillaisen tekstin jonka halusin itseeni tatuoida siinä lukee ''Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja välillä taivaan ja maan.'' toi lause on mua auttanu eteenpäin niin paljon ettei uskoa vois. Toivon teille kaikkea hyvää ja paljon jaksamista <3!
VastaaPoista