Ikuisuus puhuu - Evigheten talar

(På svenska: Skrolla ner)

Tämä on taas sitä aikaa. Joulun seutu. Justus-rakas! Ikävän ja epätodellisuuden aalto pyyhkäisee, mutta ahdistuksen kouristaessa sieluani huomaan sen olevan kuin Jumalan käyntikortti. Jumala ei ole ahdistaja, mutta tuo ahdistus kääntää sydämeni etsimään Häntä itseään.  Ikuisuus alkaa puhua ja sydämeni elpyy. Oikeastaan ei ole päivääkään, jolloin en ajattele ikuisuutta. Justus-rakkaani pitää kyllä huolen siitä: Sisimpäni puhuu. Ikuisuus puhuu. Jos se ei puhuisi, en jaksaisi elää. Mutta se puhuu ja tiedän, että Justus elää.

Ystäväperheemme kaksivuotias poika hämmästytti perhettään ruokapöydässä möläyttämällä yllättäen:

- Ennenkuin tulin tähän perheeseen, minä olin taivaassa!

Poika totesi asian täydellä itsevarmuudella ja luonnollisuudella. Justuksen taivaaseenmenon aikoihin samainen pieni poika alkoi yht`äkkiä hokemaan ruokapöydässä:

- Justus on kotona, Justus on kotona!

Pojalla oli suora kontakti ikuisuuteen. Hän näki näkymättömään. Hän näki kodin. Paikan, mistä oli itse tullut ja paikan, jonne Justus meni. Ikuisuus puhui.

Jos jäisin ajattelemaan vain sitä, mitä näin näillä silmilläni tasan viisi vuotta sitten, olisin jo luhistunut mies. Mutta ikuisuus tuli avukseni. Ikuisuus alkoi puhua. Jumala puhui. Jumalalla ei näyttänyt olevan mitään hätää.  Jos Hänellä ei ole mitään hätää, niin ehkä minäkin voin rauhoittua. Ikuisuus puhui:

- Kumpi on todellisempaa: Se, mitä sinä olet nähnyt vai mitä Minä olen nähnyt?  Poikasi on kotona! Kaikki on kontrollissa!

En voi mitenkään löytää elämän tarkoitusta ilman ikuisuuden puhetta. En löydä loogisuutta. En löydä vastausta kysymykselle "miksi?" Usein, kun menen Jumalan eteen kysyen tuota kysymystä, sisimpääni liukuu ikuisuuden rauha, joka vastaa:

- Minä rakastan sinua!

Ei tarvetta selityksille eikä kenenkään syyllistämistä. Ei minkäänlaista huomion antamista täydelliselle epäonnistumiselle, surkeudelle, itsesyytöksille tai pahuudelle.

- Minä rakastan sinua! Siinä vastaus. Ja vastaus on väkevä.

Orpo, sokea pikkuinen poika asui lasten kodissa. Joulu lähestyi. Ystävällinen pikkutyttö oli tehnyt paketteja orvoille lapsille ja kirjoittanut niihin: "Rakkaudella, toivoo Jane".  Sairaanhoitaja avasi paketin ja luki tekstin. Orpo poika oli aivan hämmästyksissään ja kysyi:

- Mitä tarkoittaa "rakkaudella"?

Sairaanhoitaja liikuttui pojan kysymyksestä ja sanoi varovasti:

- Etkö sinä tiedä, mitä tarkoittaa "rakkaudella"?

- En ole kuullutkaan, mutta etkö sinäkään tiedä sitä? jatkoi poika uteliaana.

Silloin sairaanhoitajan täytti suuri sääli ja Jumalan rakkaus poikaa kohtaan. Hän meni itkien pojan luo, otti hänet syliinsä, halasi häntä suudellen hänen hiuksiaan niin, että kyyneleet tippuivat pojan päälle.

- Tätä on rakkaus, nyyhkytti sairaanhoitaja.

- Mmmm...Tuota, ohhoh...Rakkaus tuntuu aika hyvältä, sopersi poika.

Ikuisuus puhui.

Syvästi masentunut, elämäänsä kyllästynyt kristitty uskova mies kuoli epämääräisellä tavalla. Lähdettyään pois ruumiistaan mies näki suuren valon, Jeesuksen.

- Olisin niin onnellinen, jos palaisit takaisin maailmaan ja ruumiiseesi, sanoi Jeesus.

- Mutta mikä on minun elämäni tarkoitus? intti mies.

Jeesus hymyili ja halasi miestä, jolloin valtava, täysin ehdoton, puhdas rakkaus virtasi mieheen.

- Tämä on elämän tarkoitus, jatkoi Jeesus nauraen.

Mies heräsi omassa ruumiissaan. Ikuisuus puhui.

Voin kuvitella Justuksen nyt nauravan, riehuvan,  möyrivän, pelaavan, pelleilevän, halailevan ja rakastavan kaikkia. Tätä hän teki täällä ajassa. Sitä hän tekee ikuisuudessakin. Ja ikuisuuden puhe tekee minut onnelliseksi.

Hyvää ikuista joulua, rakkaat lukijat!

Evigheten talar

Det här är den tiden. Juletiden. Kära Justus! En våg av saknad och overklighet kommer över en, men när ångesten tar tag i min själ upplever jag det som Guds visitkort. Gud vill inte skapa ångest, men ångesten vänder mitt hjärta till att söka Honom. Evigheten börjar tala och min själ återhämtar sig och stillar ner sig. När jag tänker på det, så går det inte en enda dag utan att jag tänker på evigheten. Min kära Justus säkerställer det: Mitt inre talar. Evigheten talar. Om den inte talade, skulle jag inte orka leva. Men den talar och jag vet att Justus lever.

Några vänners tvååriga son överraskade sin familj vid matbordet med att spontant säga:
- Innan jag kom till den här familjen så var jag i himlen

Pojken sade detta på ett helt naturligt sätt med full självsäkerhet. Efter Justus himmelsfärd började pojken plötsligt säga dessa ord:
- Justus är hemma, Justus är hemma!

Pojken hade direkt kontakt till evigheten. Han såg till det osynliga. Han såg hemmet. Platsen där jag själv var ifrån och platsen dit Justus togs till. Evigheten talade.

Om jag skulle enbart tänka på det som jag med mina fysiska ögon såg för exakt fem år sen, skulle jag vara en kollapsad man. Men evigheten kom till min hjälp. Evigheten började tala. Gud talade. Gud verkade inte oroa sig för någonting. Om Han inte hade något att oroa sig över, så kanske kunde jag också slappna av. Evigheten talade:
- Vilket är mer verkligt: Det som du har sett eller vad Jag har sett? Din son är hemma! Allt är under kontroll!

Jag kan inte på något sätt finna livets mening utan evighetens röst. Hittar ingen logik. Jag hittar inte svaret till frågan “varför?” Ofta när jag kommer inför Gud och frågar den frågan, fylls jag med en frid i mitt inre som svarar mig:
- Jag älskar dig!

Behovet av att få svar på alla mina frågor försvann och jag kände inte heller någon fördömelse. Ingen uppmärksamhet till mina misslyckanden, självfördömelse eller ondska.
Jag älskar dig!

Det var svaret. Svaret är mäktigt.

En föräldralös, blind och liten pojke bodde i ett barnhem. Julen var nära. En vänlig liten flicka hade gjort och slagit in julklappar till föräldralösa barn och skrivit detta: “Med kärlek, önskar Jane”. En sjuksköterska öppnade paketet och läste detta för pojken. Pojken var helt förvånad och frågade:
- Vad betyder “med kärlek”?

Sjuksköterskan var berörd av pojkens ord och frågade försiktigt tillbaka: - - Vet du inte vad det betyder?
- Jag har inte ens hört, men vet du inte heller? Fortsatte pojken nyfiket.

Sjuksköterskan fylldes av medömkan och av Guds kärlek gentemot pojken. Hon gick gråtande till pojken och tog honom i sin famn, kramade och kysste honom så att tårarna föll på honom.
- Det här är kärlek, snyftade sjuksköterskan.
- Oh, asså, wow… kärlek känns ganska bra, sluddrade pojken.

Evigheten talade.

En kristen man dog på ett oklart sätt. Han var trött på sitt liv och djupt deprimerad. Innan han lämnade sin kropp såg han ett stort ljus, Jesus.
- Jag skulle vara så lycklig om du skulle återvända till jorden och till din kropp, sade Jesus.
- Men vad är meningen med mitt liv? Insisterade mannen.

Jesus log och kramade mannen. Då strömmade en enorm, ovillkorlig och ren kärlek in i mannen.
- Det här är livets mening, fortsatte Jesus skrattande.

Mannen vaknade i sin egen kropp. Evigheten talade.

Jag kan tänka mig att Justus skrattar, härjar, spelar, fånar sig, kramar och älskar alla. Det gjorde han redan här i tiden. Nu gör han det även i evigheten. Och evighetens tal gör mig lycklig.

God jul, käre läsare!