Pääkallo irti selkärangasta: Ihme nimeltä Joona! Skallen lös från ryggraden: Ett mirakel som heter Joona!

Vanhan testamentin profeetta Joona oli pimeydessä kolme päivää - kalan vatsassa. Veljenpoikani Joona oli pimeydessä kolme kuukautta. Profeetta Joona saarnasi ihmepelastumisensa jälkeen Niinivessä niin, että koko kaupunki teki parannuksen. Veljenpoikani saarnaa Jumalan hyyydestä olemassaolollaan.

Joona kaivettiin irti viime hetkellä romuläjäksi vaurioituneesta pakettiautosta.  Justus todettiin kuolleeksi heti. Taitava pelastushenkilökunta sai pidettyä Joonan pään siinä asennossa, että selkärangasta irronnut pää ei liikkuisi taittaen selkäydintä ja aiheuttaisi halvaantumista.

Alkoi rukoustaistelu shokin keskellä. Joona kamppaili hengestään. Niskanikamien murtumia, pääkallo irti selkärangasta, toinen jalka murskaantunut. 170 tikkiä. Letkua, putkea, nesteytystä, tarkasti annosteltua lääkitystä. Pahinta oli kuitenkin törmäyksessä tapahtunut aivomassan voimakas liikahtaminen pääkopan sisällä: erittäin vaikea-asteinen diffuusi aivovamma. Jos hän selviää, joutuuko hän eliniäkseen pyörätuoliin tietämättä mitään tämän planeetan asioista?

Kukaan meistä ei tiedä, missä Joonan persoona oli noina tajuttomuuden aikoina. Sen vaan tiedämme, että normaalisti ihmisen herätessä tällaisen onnettomuden jälkeen letkujen keskeltä, valtaa hänet paniikki ja kauhu. Joonan herätessä ensimmäistä kertaa hänen silmistänsä loisti suuri rauha. Monet Joonaa lähellä olevat saivat maistaa tuota ihmeellisen levon ilmapiiriä.

Jeesus sanoi: "Rauhan minä jätän teille,  minun rauhani, sen minä annan teille." (Joh 14:27)

Esirukoilijoita ilmaantui kaikkialta. Murskaantuneen jalan korjaus onnistui hienosti. Aivojen paineet laskivat normaalille tasolle. Pää pultattiin kiinni selkärankaan. Niskanikamat saatiin kuntoon. Tällaisia rukousvastauksia tuli koko ajan.
Lääkäreiden mukaan tapaus oli millimetristä ja millisekunneista kiinni.

- Ihme, suuri ihme! totesivat asiantuntijat. Kaikki röngenkuvat todistavat ihmeestä nimeltä Joona.
Joonan aivojen pimeys päättyi kolmen kuukauden jälkeen maaliskuun 17:nä päivänä. Pään selvettyä Joona otti käteensä "Puhu Herra"- kirjasta päivän tekstin, jossa luki:

" Sinun tulee käsittää, että maailma, jossa elät ja kuljet, on vain sulkumerkkien sisään sisällytetty aineellinen taso. Syntyminen aloittaa suuren kirjan puitteissa olevan yhden ainoan sulkeisiin merkityn lauseen. Kuolema päättää lauseen ja sulkeet sulkeutuvat uudestaan. Sitten ihminen palaa todelliseen elämänhistoriaan." (Puhu Herra!"A.J. Russel)

"Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut."(Ps 139:16)

Voi, kuinka olisin halunnut, että Justuksen elämän lause olisi ollut pidempi! Niin moni rukoilikin  Justuksen kuolleista heräämisen puolesta! Jeesus varmasti kuuli nuo rukoukset ja ehkä Justus neuvottelikin sulkumerkkien tuolla puolella Jeesuksen kanssa ruumiiseen palaamisen vaihtoehdosta. Kuitenkaan ei kukaan taivaaseen päässeistä halua  mitä suurimmalla todennäköisyydellä vapaaehtoisesti tulla takaisin maan päälle. Paitsi tietenkin määräyksestä, jos Jumalan suunnittelema tehtävä on jäänyt kesken. Voin melkein kuulla onnellisen Jeesuksen huudahtavan rakkaalle pojalleni: "Justus! Tehtäväsi on nyt täydellisesti suoritettu maan päällä! Tervetuloa kotiin! Nyt laitetaan sellaiset bileet pystyyn, että iskäsikin tuolla alhaalla alkaa jo vähän hymyilemään!"

Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo! (Jes 35:10)

Justukselle niin rakkaan Joona-serkun tehtävä kuitenkin jatkuu. Hänen sulkumerkkien sisään mahtuu kuitenkin vielä paljon kuntoutushoitoja ja toipumista, mutta myös suurta elämän halua ja iloa. Joona on liekeissä! Aivan uskomatonta on se, että Joona kykeni aloittamaan työt kaupan kassalla neljä kuukautta onnettomuuden jälkeen! Artomarketin asiakkaat saivat ja saavat edelleenkin todistaa ihmettä nimeltä Joona! Joonalla on sydän ja pää nyt paikallaan - kirjaimellisesti!

Joona Artomarketin kassalla aloittelemassa töitä onnettomuuden jälkeen.

 

Skallen lös från ryggraden: Ett mirakel som heter Joona!

Profeten Jona i gamla testamentet var i mörkret i tre dagar - i en vals mage. Min brorson Joona var i mörkret i tre månader. Profeten Jona predikade efter hans mirakelräddning i Nineve så att hela staden blev frälst. Min brorson Joona predikar om Guds godhet med hans närvaro och med hela hans väsen. 

I sista sekunden kunde Joona grävas och dras ut ur den ihopklämda och totalt deformerade skåpbilen. Justus hade förklarats död genast. De skickliga personalen i räddningstjänsten kunde hålla Joonas huvud och nacke i rätt ställning så att huvudet, som redan hade lossnat från ryggraden, inte kunde röra sig och orsaka förlamning.


Ett bönekrig uppkom under allt chock. Joona kämpade för sitt liv. Brutna nackkotor, skallen lös från ryggraden, högra benet helt krossad. 170 styng. Massor av sladdar, rör, starka mediciner...
Det värsta var ändå att det hade skett en brutal skakning inne i huvudet: Extremt svår diffus hjärnskada. Ifall han klarar sig, kommer han för resten av sitt liv sitta i en rullstol utan att veta någonting om det som händer runtomkring?


Ingen av oss vet var Joona som person var under denna medvetslösa tid. Men en sak vet vi -  när en människa vaknar ur en koma efter en sådan olycka, fylls denne med panik och skräck. När Joona vaknade för första gången, lyste hans ögon frid. De som är nära Joona fick känna och uppleva den otroliga atmosfären.

Jesus sade: "Frid lämnar jag efter mig åt er. Min frid ger jag er." (Joh 14:27)


Det var otroligt många som bad för Joona. Det krossade benets operation gick väldigt bra. Trycket i hjärnan sänktes till en normal nivå. Huvudet bultades fast i ryggraden. Nackkotorna blev fixade. Massor av bönesvar fick vi hela tiden. Läkarna sade att döden var bara några millimeter ifrån.

- Mirakel, ett stort mirakel! konstaterade experterna som var på plats. Alla röntgenbilderna vittnar om ett mirakel som heter Joona!

Joonas hjärnans mörker upphörde efter tre månader, den 17 mars. Så fort huvudet hade klarnat tog Joona fram en bok som låg bredvid honom i sjukhusrummet. Den hette "Tala, Herre" (direkt översatt) och där stod det:



"Du behöver inse att världen, där du lever i och vandrar i, är bara en liten parentesmening ur en lång bok. En liten mening startas när man föds och meningen avslutas med döden. Då återvänder man till den verkliga livshistorian. " (direkt översatt från "Tala Herre", A. J Russel)


"Alla mina dagar blev skrivna i din bok, de var bestämda innan någon av dem hade kommit"
(Ps 139:16)

Åh, vad jag skulle ha velat att Justus livs parentesmening skulle ha varit längre! Så många som bad att han skulle komma tillbaka! Jesus hörde säkert alla böner och säkert diskuterade Justus med Jesus om att komma tillbaka till hans kropp på jorden.
Ändå är det väl inte så sannolikt att någon verkligen vill komma tillbaka till jorden efter att ha varit i himlen. Naturligtvis ifall Jesus skulle befalla någon komma tillbaka, om man skulle ha kvar någon uppgift att göra. Jag kan nästan höra Jesus ropa lyckligt till min kära son:
"Justus! Din uppgift är nu helt klar! Välkommen hem! Nu sätter vi igång en fest så att din pappa där nere också börjar le lite grann!"

Herrens friköpta skall vända tillbaka och komma till Sion med jubel. Evig glädje skall kröna deras huvuden. Fröjd och glädje skall de få, sorg och suckan skall fly bort (Jes 35:10)

Kusinen Joona, som var så när och kär till Justus, behövde ändå stanna kvar här för att utföra sin uppgift. I hans parenteser får mycket fysisk återhämtning plats samt mycket livsglädje.
Joona är så brinnande! Det är helt underbart att se att Joona kunde börja fortsätta arbeta på affären fyra månader efter olyckan! Kunderna i affären fick och får fortfarande vittna om et mirakel som heter Joona! Joonas hjärta och huvud är på rätt plats! - Bokstavligen!

Joona arbetar på "Artomarket" för första gången efter olyckan.

"Näkymättömän seurakunnan läsnäollessa, jossa Justus on mukana, kysyn sinulta Juuso..." "I närvaron av den osynliga församlingen, där Justus är med, frågar jag dig Juuso... "

Uuden vuoden aatto. Piritan ja Juuson häät. Mikä tunteiden sekamelska! Eräs elämäni onnellisimmista hetkistä ja läsnäolevana varjona elämäni kauheimmat päivät. Säilyykö tässä järki? Saan olla siunaamassa vanhinta poikaani avioliittoon ja nuorimpaa poikaani ikuisuuteen.

Yhdeksän päivää ennen hääjuhlaa perhettämme kohdannut tragedia aiheutti totaalisen hääjuhlavalmisteluiden romahduksen. Perutaanko häät? Shokki ja tuska. En voi edes kuvitella, millaisen iskun tuleva hääpari sai kokea. He olivat niin odottaneet tätä hetkeä. 

Olin ja olen niin ylpeä Piritasta ja Juusosta. He alkoivat rukoilla, suuntasivat sydämensä kuoleman Voittajaa kohden ja kysyivät Häneltä, mitä tehdään. Vastaus tuli pian. Koko sukumme ja perheemme hämmästykseksi kumpikin heistä sai sydämelleen saman Raamatun jakeen, jossa puhutaan taivaaseen menneistä Jumalan omista:

"Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa....(Hepr 12:1)... JA PIDETÄÄN HÄÄT!

Tiesimme, että rakas Justus on seuraamassa hääjuhlaa ajattomassa todellisuudessa yhdessä monien rakkaiden kanssa kannustamassa ja iloitsemassa mukana. Niinpä vihkikaavan kysymykseen kuuluikin: "Tämän seurakunnan ja myös näkymättömön seurakunnan läsnäollessa, jossa Justus on myös mukana, kysyn sinulta Juuso..."

Kuva: Pekka Taskinen

Liitto solmittiin.  Hääjuhla jatkui. Kaikki iloitsivat ja nauttivat tuoreesta avioparista ja heidän onnestaan. Ahdistuksen varjo väistyi juhlien ajaksi, mutta synkkyyden henki repi heti rintaani Piritan ja Juuson lähdettyä uutena vuonna 2014 klo 00.00 ilotulituksen jälkeen häämatkalle. Paljon käsittelemätöntä järkytystä ja surua jäi suuren ilon välähdyksen jälkeen.

Puoli vuotta myöhemmin näin unen, jossa Juuso oli käynyt taivaallisissa. Menin unessa Juuson luo ja pyysin häntä kertomaan kaiken.  Seuraavana päivänä Juuso soitti innoissaan ja kertoi ihmeellisen lohduttavasta unestaan, jonka oli nähnyt lähes samanaikaisesti kanssani:

"Olin vihkialttarilla Piritan kanssa. Paikalla olivat vain perheemme jäsenet, mutta ei Justusta. Arkivaatteet ja surullinen tunnelma. Siunaamisen jälkeen käännyimme Piritan kanssa ja näimme, kuinka kaikilla meillä oli valtavan ihanat juhlavaatteet. Valokuvia räpsittiin, astuimme ulos ja kuulimme kuin taivaallisen, mielettömän suuren ja kovaäänisen kannustavan joukon hurraavan meille. Näin, kuinka kaikki ympärillämme vain kirkastui ja kirkastui. Ja sitten - tuon kannustuksen pauhun keskeltä erotin aivan selvästi rakkaan pikkuveljeni Justuksen äänen. Heräsin unesta ja itkin ilosta."

Mikä lohdutus! Uni vahvisti Jumalan Sanan kohdan, jonka Piritta ja Juuso saivat rohkaisuksi siihen, että häät on pidettävä. Justus oli läsnä kirkossa todistamassa heidän avioliittoaan ja kannustamassa toisten pyhien kanssa ikuisessa, meille näkymättömässä seurakunnassa: "Antakaa palaa, Juuso ja Piritta! Teidän hommat ovat vielä kesken siellä ajassa! Rakastan teitä ja odotan täällä!"


 "Sillä ehkäpä hän sentähden joutui eroamaan sinusta ajaksi, että saisit hänet takaisin iäksi. "(Fil 1:15)

----

"I närvaron av den osynliga församlingen, där Justus är med, frågar jag dig Juuso... "

Nyårsafton. Juusos och Pirittas bröllop. Vilket kaos i känslolivet! En utav mitt livs lyckligaste och underbaraste stunderna efter att jag har haft mitt livs mest fruktansvärda vecka. Kan man ens fatta detta? Var är mitt förstånd? Jag får vara med att välsigna min äldsta son in i äktenskapet samt min yngsta son in i evigheten.


Nio dagar innan bröllopet kollapsade bröllopsplanerna totalt på grund av tragedin som hände i familjen. Skulle vi ställa in bröllopet? Smärta och chock. Jag kunde inte ens tänka mig vilket slag det blivande brudparet upplevde. De hade väntat så på denna stund.


Jag var och är så stolt över Piritta och Juuso. De började be och vända sina hjärtan mot Honom som är segraren över döden och frågade istället Honom hur de skulle göra. Svaret kom genast.
Till hela familjens och släktens förvåning hade båda de fått en och samma bibelvers på hjärtat. Ett ställe där det talas om de egna som redan har gått till himlen före oss:


"När vi alltså har en så stor sky av vittnen omkring oss, låt oss då lägga bort allt som tynger..."(Hebr 12:1)... så LÅT OSS HÅLLA BRÖLLOP!

Vi visste att kära Justus följer bröllopet och gläder sig tillsammans med andra kära i den tidlösa verkligheten. Därför formulerades frågan under vigseln: "I denna församlingens, samt den osynliga församlingens närvaro, frågar jag dig Juuso..."

Bild: Pekka Taskinen

Förbundet blev fastställd. Bröllopsfesten fortsatte. Alla gladde sig och njöt av det nygifta paret i deras lycka. Skuggan av ångesten försvann under festen, men direkt kl 00.00 2014 när Juuso och Piritta åkte iväg kom mörkrets ande tillbaka och började riva upp mitt hjärta. Mycket obearbetad chock och sorg blev kvar efter en så stor dag av glädje.

Ett halvt år efter detta drömde jag om att Juuso hade varit inne i det himmelska. I drömmen åkte jag till Juuso och jag bad honom att berätta allt.
Nästa dag ringer Juuso och berättar ivrigt om den förunderligt tröstande drömmen som han drömt, nästan samma natt som jag:


"Jag stod vid altaret med Piritta. Bara närmsta familjen var på plats, men utan Justus. Alla hade på sig vardagskläder och atmosfären var sorglig. Efter välsignelsen vände jag och Piritta oss om och vi såg att alla vi hade på sig helt fantastiskt vackra festkläder. Folk tog foton, vi gick ut och såg hur den himmelska, helt enormt stora, högljudda folkmassan hejade och jublade för oss. Jag såg hur allt runt omkring oss bara klarnade allt mer och mer. Och sen - mitt i allt ljud och jubel, kunde jag helt klart och tydligt höra min kära lillebrors röst. Jag vaknade och grät av glädje!"

Vilken tröst! Drömmen bekräftade Ordet som Juuso och Piritta hade fått som uppmuntran till att hålla bröllopet trots omständigheterna. Justus var närvarande i kyrkan, för att uppmuntra och bevittna deras äktenskap, tillsammans med alla de andra heliga, som för oss är den osynlige församlingen.

"Kör på Juuso och Piritta! Ni har fortfarande grejer på gång där i er tid! Jag älskar er och jag väntar på er här!"


 "Kanske blev han skild från dig en tid, för att du skulle få honom tillbaka för alltid. "(Fil 1:15)