"Justus-rakkaani! Päästän sinut irti! Olet vapaa lähtemään!" - "Min kära Justus! Jag släpper taget, du är fri att gå!"

(På svenska: Skrolla ner)

Voi, mikä kauhea olo vieläkin, kun muistelen tilannetta ruumishuoneella Justuksen ruumiin ympärillä. Vieläkin tuntuu, että sydämeni ei kestä tuota. Rukoilimme ja rukoilimme, että Justus heräisi. Lopulta emme jaksaneet enää. Meidän oli päästettävä irti. 

Muistelin laulua, jota kuuntelin vuosia sitten ajatellen silloin omia ongelmiani. Nielaisin yhtäkkiä kunnioituksesta ikuisuutta kohtaan. Liikutuin, koska sydämeeni tuli yllättäen ajatus siltä, että verhojen takana Justuksellekin laulettiin laulun sanoin:

"Irti päästä, olet vapaa lähtemään! Anna suuren Tuulen puhaltaa. Irti päästä, olet vapaa elämään, vapaa palvelemaan Jumalaa!" (Pekka Simojoki: "Olet vapaa!")

Justus on vapaa elämään. Tämä oli hänen taivaallinen syntymäpäivänsä. Aivan varmasti monet asiat vetivät Justusta takaisin tänne maan päälle. Huutomme, itkumme, tuskamme, epätoivomme, järkytyksemme, rakkautemme, rukouksemme, hirvittävä ikävämme. Uskon, että hän ajattomuudesta käsin näki poisottonsa toteuttavan Jumalan ikuista kokonaissuunnitelma: Ihmiset alkavat ajattelemaan ikuisuutta. Jokainen, joka kuulee Justuksesta, kuulee myös Jeesuksesta! Kyllä hän olisi muuten tullut takaisin. Sen verran hyvin tunnen poikani! Taivaan ihanuuden vetovoimakin on varmaan ollut voimakas.

Meidän oli joka tapauksessa päästettävä irti. Justuksen oli päästettävä irti. Jeesus sanoi:

"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."(Joh 3:8)

Poikani meni nyt sinne, minne hän Todellisen Isänsä kanssa tahtoi.  Mutta silti huusin Jumalalle: "Sinä olet Justuksen Isä, mutta niin olen minäkin!! Minua eivät moosekset, nooat ja taivaan vanhat harput kiinnosta!!  Kaipaan Justusta!" Ja puhkesin taas lohduttomaan itkuun...

Justuksen muistotilaisuudessa 18.1.2014 sain ihmeellisen lohduttavan viestin eräältä ihmiseltä:

"Viimeisen vuoden ajan (2013) olen joka päivä kantanut teidän perhettä Isän syliin. Mulla on ollut sellainen olo, että teidän puolesta pitää rukoilla. Olen nähnyt useasti unen, jossa valkoinen perhonen lentää siniselle taivaalle. Ja olen herännyt aamuyöllä siihen, että rukoilen. Teitä kannetaan edelleen. Toivon, että saatte kaiken sen tuen ja avun, mitä tarvitsette selviämiseen. Minä jatkan rukousta."

"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee puolestamme sanomattomilla huokauksilla." (Room 8:26) 

Ihana valkoinen perhonen, Jeesuksessa täysin puhdas  ja vapaa Justus-poikani on lentänyt taivaaseen! Pyhä Henki tiesi tämän kaiken laittamalla lapsiaan rukoilemaan puolestamme jo vuoden ennen onnettomuutta. Mutta mikä olikaan rukousvastaus? Ehkä se, että selviäisimme tästä kauheasta tragediasta ja ymmärtäisimme ikuisuutta. En tiedä. Emme ole vielä selvinneet. Tai ehkä se, että pystyisimme päästämään irti, kun Tuuli puhaltaa!

"Justus-rakkaani! Päästän sinut irti. Olet vapaa lähtemään!

Mutta minulla on ikävä sinua ja odotan niin paljon näkeväni ihanat kasvosi jälleen!"

___

Kära Justus! Jag släpper taget, du är fri att gå!  

Åh, vilken otroligt fruktansvärd känsla fortfarande, när jag tänker mig tillbaka till bårhuset och när vi var runt Justus kropp. Det känns fortfarande att mitt hjärta inte klarar av det. Vi bad och bad att Justus skulle vakna. Till slut orkade vi inte mer. Vi var tvungna att släppa taget.  

Jag kom att tänka på en låt som jag för flera år sedan brukade lyssna på när jag själv gick genom svåra stunder. Plötsligt svalde jag av respekt för evigheten. Jag blev rörd, eftersom jag fick en så överraskande tanke i mitt hjärta - denna sång sjöngs också till Justus! Låttexten går så här:

"Släpp taget, du är fri att gå! Låt den stora Vinden blåsa fritt! Släpp taget, du är fri att leva, fri att tjäna Gud!" (direkt översatt från en låt av Pekka Simojoki)

Justus är fri att leva. Detta var hans himmelska födelsedag. Helt säkert var det många saker som drog Justus att vilja komma tillbaka hit till jorden. Vår saknad, vår chock, vår kärlek, våra böner, vårt rop, vår gråt, vår ångest, vår hopplöshet...
Jag tror på att han fick se en glimt av Guds helhetsplan och vad som skulle ske här på jorden ifall han stannade i himlen; Människorna börjar tänka på evigheten! Var och en, som hör om Justus, hör också om Jesus!
Annars skulle han säkert kommit tillbaka. Det vet jag, jag känner min son!
Dragningskraften av himmelens härlighet var säkert också stark! 

Vi behövde släppa taget i vilket fall som helst. Justus behövde släppa taget. Jesus sade:

"Vinden blåser vart den vill, och du hör dess sus, men du vet inte varifrån den kommer eller vart den far. Så är det med var och en som är född av Anden." (Joh 3:8)

Min son gick nu dit han ville gå med sin Verkliga Pappa. Men ändå skrek jag till Gud: "Du är Justus Pappa, men det är jag också!! Jag är inte intresserad av mose eller noa!! Jag saknar Justus!"
Och än en gång brast jag ut i otröstlig gråt...

Under Justus minnesceremonin, 18.01.2014, fick jag ett enormt tröstande meddelande från en person:

"Under det senaste året (2013) har jag bett för din familj och burit din familj in i Faders famn. Jag har haft en märklig känsla av att jag verkligen behöver be för er. Flera gånger har jag drömt om en vit fjäril som flyger iväg genom den blåa himlen. Och då har jag alltid vaknat av att jag ber för er.
Jag hoppas att ni får all den tröst och hjälp ni behöver för att klara av detta. Ni är burna fortfarande. Jag fortsätter att be."


"Så hjälper också Anden oss i vår svaghet. Ty vi vet inte vad vi bör be om, men Anden själv ber för oss med suckar utan ord." (Rom 8:26) 

En underbar vit fjäril. I och genom Jesus är Justus helt ren och helt fri och har nu flugit upp till himlen! Den Helige Ande visste allt detta och Han sade till Sina barn att börja be för oss redan ett år innan olyckan.
Men vad var bönesvaret? Kanske det att vi skulle ta oss genom denna tragedi och att vi skulle få en förståelse över evigheten? Jag vet inte. Än så länge känns det som om att jag inte har klarat av detta. Eller kanske det att vi skulle kunna släppa taget när Vinden blåser?

"Min kära Justus, jag släpper taget. Du är fri att gå!

Jag saknar dig otroligt mycket och jag kan inte vänta till den dagen jag får se ditt underbara ansikte igen! 

Tanssia häissä ja ruumishuoneella! - Dans på bröllopet, dans i bårhuset!"

 (på svenska: Skrolla ner)

Jompin ja Theresen häät elokuussa 2013 loppuivat häävalssiin. Justukselle ei kuitenkaan valssit riittäneet. Poika laittoi sellaisen tanssivaihteen päälle, että hääväen leuat loksahtivat. Valtava ilo rakkaan isoveljen naimisiinmenosta sai virtaa pikkuveljen jalkoihin. Jomppi liittyi riemuitsevan veljensä kanssa yhteiseen hassuun veljestanssiin, joka sai poikieni ympärille kerääntyneen joukon taputtamaan tahdissa ja nauramaan vedet silmissä. Ihan kuin Justus siunasi veljensä avioliiton omalla hulluttelutanssi-kaavallaan! Ihailin poikieni veljesrakkautta.

Justuksella oli ilmiömäinen kyky saada ilmapiiri rennoksi ja iloiseksi. Justuksen tekemä musiikki ja omat shuffle-tanssiaskelviritelmät karkoittivat raskauden tunteen kauaksi. Masennuksen hengellä itsellään oli varmaan tosi nihkeä fiilis Justuksen läsnäollessa. Sain maistaa niin monta kertaa, kuinka Justuksen hassuttelutanssit torjuivat alaspainavia voimia voimallisella tavalla. Minkä ihmeellisen lahjan olinkaan saanut kotiini!


Onnettomuuden jälkeen vietimme kaksi päivää ruumishuoneella. Justus makasi elottomana, mutta niin kauniina. Itkimme ja rukoilimme. Pyysimme Jeesusta herättämään Justuksen. Puhuimme ja huusimme Justukselle ja näkymättömään Jeesuksen nimessä. Lopulta emme jaksaneet enää. Täysin uupuneina, sydän revittynä päästimme Justuksen menemään. En ole eläessäni itkenyt niin syvältä. Ihan kuin joku osa minusta lähti Justuksen mukana ikuisuuteen.

Huoneeseen tuli hiljaisuus. Itku loppui, rauha tuli. "Mitäpä luulette Justuksen haluavan meidän nyt tekevän? kysyin muilta. "Tanssia!" vastasivat kaikki yksimielisesti. Ja niin me raskain sydämin ja silmät itkusta turvoksissa aloimme tanssia Justuksen ruumiin ympärillä - Justuksen käsittämättömän ihanalle muistolle!

Ruumishuonetanssi! Ei tässä ole mitään järkeä! Ei niin, mutta "usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy." (Hepr 11:1) Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toivoa ja uskoa. Muuten luhistun tähän paikkaan enkä kykene enää koskaan nousemaan. Rauha kuitenkin todisti: "Viimeistä sanaa ei ole sanottu!"

Puoli vuotta tuon tapahtuman jälkeen eräs Justuksen tuntenut nuori nainen lähetti tekstiviestin Ruotsista minulle rohkaisuksi. Saatuaan tiedon onnettomuudesta hän oli alkujärkyttymisen jälkeen alkanut rukoilla. Hänellä ei ollut mitään tietoa, mitä ja miten kaikki oli tapahtunut. Näky oli saatu samaan aikaan Ruotsissa, kun me olimme ruumishuoneella Kuopiossa. Rukouksessa ollessaan hän näki sisäisen kuvan ruumishuoneesta, jossa Jumalan voima liikkui Justuksen kuolleessa ruumiissa. Näyssä Jeesus itse keskusteli omasta ruumiistaan poissa olevan Justuksen kanssa sanoen: "Justus! Juuri tällä hetkellä sinun puolestasi rukoillaan todella paljon. Minulla on valta palauttaa sinut takaisin maan päälle, jos haluat!"

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. (Matt 28:18)

Näyssä Justus katseli alaspäin. Valinnan tekeminen oli ilmeisesti todella vaikeaa. Kaikki maanpäälliset rakkaat alhaalla rukoilemassa. Tutut ja tuntemattomat. Justus katsoo Jeesusta suuri onni ja kirkkaus kasvoillaan: "Minä seuraan sinua Jeesus!" Näyssä nainen näki vielä, kun Jeesus ja Justus ottivat kädestä kiinni toisistaan ja katosivat kirkkauteen.

Taivaan on oltava jotakin käsittämättömän hienoa! Sen on oltava todellinen kotimme, koska vetovoima sinne on noin voimallista. Justus sanoi minulle, että hän ei halua vielä taivaaseen, koska täällä maan päällä on niin paljon vielä nuuskittavaa. Justus rakasti niin paljon elämää. Ehkä tuon rakkauden takia elämää kohtaan hän saa nyt todella syleillä elämää ja elämän Antajaa! Mikäli Justus todella sai valita, niin hän teki varmasti hyvän valinnan. Luotan poikaani.

Mutta Justus on poissa! Häätanssi oli myös jäähyväistanssi. Isoveljen ikävä rakasta veljeään kohtaan on tuskaisaa. Ihanat muistot Justuksesta tuovat pohjattoman kaipuun. Jomppi purkaa sydäntään laulussaan "I miss my brother". Laulu kertoo riipaisevasta Justus- ja taivasikävästä ja siitä, kuinka Justus tanssii ja nauraa taivaassa juuri nyt.

 Kuuntele laulu klikkaamalla linkkiä:

Jomppi - I Miss My Brother

Tanssit eivät lopu tämän ajan häihin tai ruumishuoneisiin. Välillä minäkin tahtoisin jo tanssimaan kotiin Justuksen luokse.

"Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mielummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö." (2 Kor 5:8)

___

Dans på bröllopet och dans i bårhuset

Jomppis och Therese bröllop i augusti år 2013 avslutades med bröllopsvals. För Justus räckte ändå inte bara vals. Grabben började dansa på ett sätt som fick gästerna att bli förvånade och häpnade. Enorm glädje av kära broderns bröllop fick lillebrors fötter en helt ny nivå av energi. Jomppi joinade sin jublande lillebror till den roliga, gemensamma broderdansen, som i sin tur fick en stor skara folk runtomkring sig för att klappa i takt och skratta med tårarna i ögat.
Som om Justus välsignade sin egen brors äktenskap på ett helt unikt sätt! Jag förundrades över deras kärlek till varandra som bröder.

Justus hade en fenomenal gåva att lätta upp stämningen. Musiken som Justus hade skapat och hans egna shuffle-dans-varianter fick depressionen att försvinna långt bort från mig. Depressionens ande hade säkert det väldigt tråkigt i Justus närvaro. Jag fick smaka på det så många gånger! Hur Justus danser mottstod de nedkränkande tankarna på ett kraftfullt sätt! Vilken underbar gåva hade jag fått, Justus!

 Efter olyckan spenderade vi två dagar i bårhuset. Justus låg livlös men så otroligt vacker. Vi grät och vi bad. Vi bad till Jesus att Han skulle väcka upp honom. Vi pratade och ropade till Justus och till det osynliga i Jesu namn. Till slut orkade vi inte mer. Helt utmattade, krossade i våra hjärtan, lät vi Justus gå. Vi släppte taget.
Jag har aldrig någonsing i mitt liv gråtit så djupt som då. Som om en del av mig gick till evigheten med Justus. 

En tystnad uppkom i rummet. Gråtet upphörde, friden kom.
"Vad tror ni att Justus skulle vilja att vi gjorde just nu?" frågade jag alla andra.
"Dansa!" svarade alla.
Med tunga hjärtan och ögonen svullna av alla tårar började vi dansa runt Justus kropp - till det otroligt underbara minnet av Justus!

Bårhusdans! Det är ju helt dumt, helt vettlöst!
Ja, det är det, men "tron är en övertygelse om det man hoppas, en visshet om det man inte ser." (Hebr 11:1) Vi hade inget val än att tro och hoppas. Annars skulle jag kollapsa på denna plats och aldrig mer ha förmågan att stå upp igen. Friden inom mig ändå bekräftade: "Sista ordet har ännu inte blivit sagd!"

Ett halvt år efter olyckan fick jag ett uppmuntrande SMS från en ung kvinna som kände Justus. När hon hade fått höra nyheterna om olyckan hade hon genast börjat be. Hon hade ingen information om vad eller hur allt hade hänt. Hon hade sett en syn där hemma i Sverige, medan vi befann oss i bårhuset i Kuopio, samtidigt. I bön fick hon se en bild på bårhuset där Guds kraft rörde sig i Justus döda kropp. I synen samtalade Jesus själv med Justus som var utanför sin egen kropp:
"Justus! just nu är det väldigt många som ber för dig. Jag har makten att låta dig komma tillbaka till jorden, om du vill det!"

Då trädde Jesus fram och talade till dem och sade: "Jag har fått all makt i himlen och på jorden. (Matt 28:18)

I synen tittade Justus neråt. Uppenbarligen var valet väldigt svårt. Alla nära och kära på jorden ber. De bekanta och de obekanta. Justus tittade på Jesus med stor lycka:
"Jag följer dig Jesus!"
I synen såg kvinnan också när Jesus och Justus tog varandra i handen och försvann in i ljuset. 

Himlen måste vara någonting ofattbart fantastiskt! Det måste vara vårt egentliga hem, eftersom dragningskraften dit är så stark. Justus sade till mig förut att han inte vill till himlen än eftersom det är så mycket grejer här på jorden som han vill ta reda på först. Justus älskade livet så mycket. Kanske precis därför får han nu på riktigt njuta av livet med sin Livgivare! Om nu Justus fick välja, så gjorde han säkert ett bra val. Jag litar på min son.

Men Justus är borta! Dansen på bröllopet var också en avskedsdans. Storebrors saknad för sin käre lillebror är smärtsamt. Underbara minnen av Justus tar med sig en stor saknad. Jomppi tömmer sitt hjärta i sin sång "I miss my brother". Låten handlar om Jomppis hjärtskärande Justus- och himmellängtan och om hur Justus dansar och skrattar i himlen just nu.

Lyssna på låten genom att klicka på denna länk:

Jomppi - I Miss My Brother

Danser slutar inte till denna tids bröllopsfester eller i bårhus. Jag skulle verkligen vilja redan vara hos Justus och dansa.

"Men vi är ändå vid gott mod och skulle hellre vilja flytta bort från kroppen och vara hemma hos Herren." (2 Kor 5:8)